Mä teen joskus niin että valvon yöllä niinkuin nyt ja kuuntelen Faith Hillin biisiä There you'll be..Mikä on ihan älytöntä koska en mä voi kuunnella sitä parkumatta.
Se biisi muistuttaa yhdestä henkilöstä joka oli mulle joskus helvetin tärkee..ja on edelleen..joskus öisin on vaan helvetin vaikeeta..Yöt on mulle sellasia jolloin mä kelaan juttuja päässäni..Tää sama henkilö sano mulle joskus et mä mietin liikaa..niin mietinkin..eikä se ollu sen ainut juttu mitä se mulle sano ja opetti..hyvin hyvin paljon elämästä ja kaikesta muustakin. Se anto mulle voimaa ku mul oli vaikeeta ja nauro mun kanssa kun oli helpompaa. Se oli mun vuori, johon mä saatoin nojata. Se oli mun kanssa kun mulla oli niin vaikeeta etten ois yksin selvinny vaikka se ei meinannu itekkään sitä kestää. Se oli mun paras ystävä. Meillä oli välillä pirun vaikeeta. Mut silti me jaksettiin, yhdessä. Meidän piti olla yhdessä aina, ikuisesti. Mut sit jotain tapahtu, mä jäin vanhaan kiinni ja se ei enää kestäny, se ei pystyny auttamaan mua. Se muuttu kovaks, kylmäks ja muuttu joksku toiseks, ihan toiseks ihmiseks. Sen rakkaus hiipu ilmaan sanomatta sanaakaan. Eikä se kertonu mulle vaikka mä rakastin täysillä niinku aina. Meidän rakkaus sano sopimuksensa irti eikä ollu mitään mitä mä oisin voinu tehdä. Se ei ollu enää mun tukena ja turvana, vaan eli omaa elämäänsä valitsemaansa suuntaan. Mun rakkaus ei riittäny sille vaik mulla ois ollu rakkautta sille vaikka sadaks vuodeks. Varottamatta se jätti mut tyhjän päälle ja yhtäkkiä mä olin taas pohjalla mistä se oli mut joskus nostanut ja tällä kertaa kukaan ei olis mua nostamassa. Mä en vaan taida jaksaa kiivetä ylös saakka, ja mitä väliä vaikka jaksaisinkin. Kukaan ei odottais mua. Meidän hääpäivä ois ollut 17.7.2006...............

"Well you showed me
 How it feels
 To feel the sky
 Within my reach
 And I always
 Will remember all
 The strength you
 Gave to me
 Your love made me
 Make it through
 Oh, I owe so much to you
 You were right there for me"

Sulle M. <3